Tiistaina 6.11. puhelin soi kesken työpäivän ja puhelimessa tiedusteltiin mahdollisuutta antaa juuri Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen (PHESY) löytöeläintalolle tulleille emokissalle ja noin parin kuukauden ikäiselle pennulle sijaiskoti. Olin jo aiemmin syksyllä ilmoittanut tietomme yhdistykselle, mikäli olisi tarvetta sijaiskodille niin kissoille tai koirillekin. Meille on kertynyt erilaista kokemusta erityisesti koirien parista, minulla myös lintujen kasvatuksesta, akvaariosta sekä lähes kymmenen vuotta sitten kahden kissanpennun sijaiskodistamisesta. Syksyllä kodittomia kissoja sekä kissanpentuja siunaantuu löytäeläintalolle runsaasti ja nyt meillä oli mahdollisuus auttaa antamalla koti vielä kasvavalle pennulle ja emolle - eikun hakemaan pallerot kotiin samana päivänä töiden jälkeen :)
Emokissa Tuisku on nuori ja pentu Vilinä arvioilta noin kahden kuukauden ikäinen saapuessa kotiimme. Molemmat väritykseltään mustavalkoisia ja löytäeläintalon hoitajien kertomuksen mukaan kilttejä ja kesyjä tapauksia verrattuna moneen muuhun kissaan talolla. Matkaan me saimme sijaiskodeille kuuluvat edut: kissanhiekkalaatikon ja hiekat, ruokaa riittävästi ainakin kuukaudeksi sekä jo aloitetun matokuurin jatko-ohjeet.
Kisut katselivat puolen tunnin ajan kotimme elämää kuljetuslaatikosta tutustuen hajuihin ja ääniin ennen kuin ne pääsivät tutustumaan paikkoihin. Vilinä oli alusta alkaen pentumaisen rohkea ja suuntasi seikkailuihin, emo Tuisku katseli hieman pidempään, mutta rohkaistui pian tutkimaan ympäristöä. Kissat löysivät itselleen mukavan paikan varahuoneen sängyn alta ja sieltä oli turvallista tutustua ympäristöön vähitellen omaan tahtiin. Ruoka ei heti maistunut Tuiskulle, mutta Vilinä söi reippaasti kiinteää ruokaa jo saapuessaan emon maidon lisäksi.
Seuraavana päivänä PHESY:n edustaja kävi vielä tutustumassa kotiimme, sillä sijaiskotitehtävä oli tullut niin yllättäen, ettei yhdistyksen edustaja ollut vielä ehtinyt tarkastaa kotimme soveltuvuutta kissoille. Tärkein asia oli lasitettu parveke, ettei kissat pääse putoamaan parvekkeelta, vaikka talvisaikaan ei sinne mitään asiaa olekaan.
Molemmat kissat suostuivat rapsutteluihin jo ensimmäisenä päivänä vaikka noin ensimmäisen viikon ajan turvallisin paikka oli sängynalusta unien ajan. Matokuurin antaminen onnistui molemmalle kissalle ja kaikenlainen käsittely on sujunut ongelmitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti