Tytti & pennut: ensimmäiset kaksi viikkoa takana

Tytti saapui Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä kotiimme perjantaina 9.8. työpäivän jälkeen. Kissaemon vatsa oli suuri, eikä liikkuminen enää juurikaan maistunut. Välillä Tytti läähätti ja oletus oli, että synnytys on jo lähellä. Majapaikakseen Tytti sai yläkerran varastosiiven, jossa kissalla on noin 10m2:n yksiö, jossa voi synnyttää ja hoitaa pentuja rauhassa. Vaihdoimme oven tilalle verkosta tehdyn oven, jotta varastoon tulee lisää luonnon valoa ja kissa sekä pennut tottuvat kodin ääniin ja hajuihin.

Vaikka massu vei suurimmat liikuntahalut, oli Tytti alusta alkaen sosiaalinen ja tykkäsi rapsutuksista sekä harjaamisesta. Masusta huolimatta Tytti välillä ponnisti ylös maasta ja puski puskemiseltaan rapsuttajan kättä. Mukava ja leppoisa kissaemo. Tarina kertoo, että juhannuksen paikkeilla Tytti saapui eläinsuojeluyhdistykselle ja emolla oli jo tuolloin pentu mukanaan - nyt syntyvät pennut ovat siis jo emon toiset tälle vuodelle.

H-hetkeä ei jouduttu odottelemaan kauaa. Sunnuntaiaamuna ruokinnan yhteydessä oli huomattavissa muutosta emossa ja Tytti värisi kauttaaltaan. Jäin emon seuraksi. Tytti löysi parhaan paikan leikkipaikaksi tarkoitetusta putkesta ja parkkeerasi sinne. Ensimmäinen pentu syntyikin jo kello 9.20, mustavalkoinen noin 90 grammaa painanut pallero. Tytille maistui synnytyksen jälkeen ruoka ja pentu alkoi puolestaan mussuttaa maitoa emon nisästä.

1. pennun jälkeen alkoi odotus. Joka jatkui. Tytti ei ponnistellut eikä näkynyt supistuksia. Yhden jälkeen Tytti alkoi olla levottomampi ja 2. pentu syntyi kello 14.15. Heti perään tulivat jo numerot 3 (klo 14.20) ja 4 (klo 14.50). Numero 5 ei myöskään odotuttanut itseään, vaan syntyi kello 15.30. Pentu oli eloton, eikä emon puhdistamisesta ja ensiavusta huolimatta jaksanut elää. Neljän pennun rypäksen jälkeen jäimme odottelemaan istukoita sekä mahdollisia pentuja. Kello 16.20 syntyikin vielä numero 6, jonka jälkeen viimeinen istukka syntyi kello 19.25 ja kymmenen tunnin operaatio oli valmis.

Doris (nro 2) oli syntyessään suurin ja jäi pitkäksi ajaksi kyljelleen sekä oli motorisesti muita pentuja hitaampi. Doriksella oli hengitysvaikeuksia ja hengitys vinkui. Sunnuntaina neuvoja antoi puhelimitse eläinlääkäripäivystys, josta tuli odotettu vastaus: niin pienen pennun mahdollisuudet ovat olemattomat, ainoa apu on emon maito ja aika. Eläinlääkärin oletus oli, että pitkä synnytys oli aiheuttanut sikiöpussin rikkoutumisen ja pennulle nestettä keuhkoihin. Doris sai juotua hieman maitoa, mutta pienen pennun voimat eivät kestäneet, eikä painonkehitys lähtenyt nousuun vaan pentu oli nukkunut pois keskiviikkoa vastaisena yönä. Pian Doriksen perässä Buddy (nro 4) sai vastaavanlaisia hengitysvaikeuksia ja painonkehitys pysähtyi. Emon maidon lisäksi annetusta lisäruokinnasta huolimatta Buddy ei jaksanut sinnitellä viikkoa pidempään.

Elämä ilman kyyneliä 

on autiomaa ilman sadepisaroita

Pentujen ensimmäinen viikko oli ilon ja surun vuoristorataa. Kolme pennuista kasvoivat kovaa vauhtia ja kirivät 15-20 grammaa lisäpainoa päivittäin, kahden taistellessa. Nyt kun kolmikko on jo saavuttanut kahden viikon iän, alkaa arki sujua rauhallisemmin. Sophia (nro 3) on kolmikon pienin ja tummin, mutta oppinut jo kävelemisen salat sekä avasi silmät ensimmäisenä viime perjantaina. Grace (nro 1) on keskikokoinen, mustavalkoruskea pentu, jolla silmät avautuivat viikonlopun aikana, päivän pari Sophian perässä. Jerry (nro 6) on joukon raskassarjalainen ja lähestyy jo 400 grammaa, mutta vasta availee silmiään. Jerry on äänekkäin ja varmasti vinkuu jokaisella punnituskerralla. Tytin lempiruokaa ovat raksut, niiden lisäksi kelpaa ainoastaan jauhettu porsaan sydän tai kalkkunajauheliha. Märkäruokapusseista kelpaa mammalle ainoastaan kastike!