Löytökoira Jaskan tarina

13. päivä perjantai

Jälleen kerran oli se kauhean ihana hetki, kun oli luovutettava sijaiskotiasukas matkalle uuteen kotiin. Onni – koira oli lähdössä Helsinkiin ja teimme automatkan Jokimaan löytöeläintalolle, jossa Onnin kyyti oli lähtökuopissa.

13. päivä perjantai paljastui onnenpäiväksi toisellekin koiruudelle. Olin nähnyt talolle saapuneen valkoisen Jaskaksi ristityn löytökoiran ja vihjannut, että kenties meille voisi tulla sijaiskotiin. Noh - Jaskan eväskuorma olikin pakattuna valmiiksi, kun saavuin luovuttamaan Onnia muuttomatkalle, jälkikäteiskiitokset Satu! Luopumisen tuskan kyyneleet tulivatkin kuivatuiksi nopeasti ja Jaska kyytiin vuorostansa meille päin.

Ohikulkijat olivat toimittaneet Jaskan löytöeläintalolle noin viikkoa aiemmin. Koirasta ei ollut mitään tietoja, eikä kukaan ollut ilmoittautunut koiran omistajaksi. Jaska oli surkeassa kunnossa löydettäessä ja oli koirankarvan varassa, millainen kohtalo iäkkäälle koiralle oli kehkeytymässä.

Hilu, hymyilevä Jaska ja Penni ekassa yhteiskuvassa

Luottamus ja toivo ovat tärkeämpiä kuin mikään rohto (Galenos)

Jaska oli käytetty eläinlääkärin tarkastuksessa löytymisen yhteydessä. Hoitokuureiksi määrättiin pitkä antibiootti yleistulehdusten takia, kipulääkitys kroonisen suutulehduksen takia, silmätippakuuri silmätulehdukseen sekä Jaskalta ajeltiin peppukarvat tulehtuneen adenooman vuoksi ja haavaa putsattiin päivittäin. Koiran terveydentila oli jätetty törkeästi retuperälle, todennäköisesti jo vuosien ajan. Mikään Jaskan sairauksista ei kuitenkaan vaatinut akuuttia hoitoa, joten oli odotettavat 15 vuorokautta, mikäli koiran omistaja ilmaantuisi.

Jaskan suu ja hampaat olivat hammaskiven peitossa ja leuka tulehtunut. Jaska söi pienesti pehmeitä ja herkkuruokia, ehdoton lemppari on edelleen nakki, jossa saa helposti ujutettua myös pakolliset lääkkeet. 19.6.2014 Jaska pääsi vihdoin eläinlääkärin hoidettavaksi ja koiralta poistettiin kerralla 17 paradontiitin kyllästämää hammasta.

Väsynyt Jaska eläinlääkärin jälkeen 19.6.2014

Paraneminen sekä palautuminen eläinlääkärin hoidosta että nukutuksesta käynnistyi nopeasti ja Jaska innostui syömään reippaammin kivuttomalla suulla – vaikkakin harvempihampaisena. Jaska oli edelleen alipainoinen, mutta terveydentila oli selkeästi parempaan päin. Noin viikon kuluttua Jaska jo muisti olevansa poikakoira ja riiasi innokkaasti Penniä jutellen sille ynisten ja kierrellen sekä kaarrellen ympärillä. Jaska jaksoi hyvin myös metsälenkeillä, vaikka peräpää oli selkeästi heikompi lihaksistoltaan.

Koiran hymy on sen hännässä (Victor Hugo)

Jaskan häntäkin alkoi jälleen elää ja Jaska paljastui pieneksi sirkuskoiraksi, joka osaa nousta takatassuille seisomaan ollessaan innoissaan. Muutoin Jaskalla ei juuri ollut tietoa peruskoulutuksesta ja aluksi epäilimme koiran kuuloa. Jaska kyllä kuuli äänet, mutta ei vain osannut reagoida ja kommunikoida ihmisten kanssa eikä koiraa todennäköisesti ollut koulutettu.

Yhdistyksestä tuli kuitenkin vakavia uutisia. Heillä ei ollut mahdollisuutta tukea Jaskan jatkohoitoja rahallisesti. Jaskan ensimmäiset lääkärikäynnit olivat kustantaneet jo lähemmäs 400 euroa. Löytökoiran tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa, eikä siitä voitaisi pyytää suuria luovutusmaksuja, joten yhdistys jäisi tilanteessa lähemmäs 1000 euroa tappiolle jo muutoinkin haasteellisessa taloustilanteessaan.

Koska Jaskan terveydentila oli parempaan päin ja eläinlääkärinkin mielestä oli eläinsuojelullisesti oikein jatkaa Jaskan hoitamista kuntoon, oli aika keksiä ratkaisu. Samalla hetkellä aloitettiin ”Jaskalle koti –kampanja” sekä rajatusti Facebookissa että kauppoihin jätettyinä ilmoituksina.

One act of random kindness at a time ♥

Kampanjointi poiki muutamia kotitarjouksia ja Jaskalla kävi vieraita tutustumassa. Yhtä aikaa ihmiset olivat tiedustelleet, miten voisivat auttaa kun eivät voi Jaskalle kotia tarjota. Seuraavan eläinlääkärikäynnin kuluiksi arvioitiin 500 – 600 euroa. Kulujen kattamiseksi käynnistettiin yhteislahjoituskeräys Jaskalle. Ja uskomatonta, mutta totta – jo muutamassa päivässä Jaskan rahastoon oli kertynyt yli 200 euroa!

Jaska ja uudet valjaat sekä kesäturkki muuttopäivänä

Keräys oli käynnissä heinäkuussa ja määräaikaan 27.7. mennessä Jaskan rahastoon kertyi 660 euroa, johon lähipiiri lisäsi vielä omat pennosensa ja kokonaisuudeksi kertyi huimat 700 euroa. Emme vieläkään voi ymmärtää, miten onnistunut keräys oli – KIITOS! Luonamme asustanut karvakerä nimeltä Jaska on loppuelämänsä verran kiitollinen teille kaikille. Kuten myös me haluamme vielä kerran kiittää nöyrimmin kaikkia lahjoituksia tehneitä.

29.7.2014 Jaska pääsi uudemman kerran eläinlääkärin hoidettavaksi. Tällä kertaa poistettiin vielä lisää hampaita ja jäljelle jäivät kulmahampaat sekä pari peräpuruhammasta. Jaska kastroitiin ja peräpään adenoomahaavauma poltettiin pois. Kastroinnin pitäisi jatkossa vähentää ja toivottavasti estää uusien adenoomien synty.

Jaska lepäilee eläinlääkärikäynnin jälkeen 29.7.2014

Tälläkin kertaa Jaska oli reipas potilas. Operaatioilta meni nukkuessa ja pihapissalla käynneillä aina Jaskan herätessä. Seuraavana päivänä Jaska oli selvästi pirteämpi ja ohjelmaan sisältyi jo rauhallisia ja lyhyitä lenkkejä. Kolmantena päivänä Jaskaa joutui jo toppuuttelemaan, ettei liikunta ollut liiallista kun herra olisi halunnut juosta muiden perässä pihalla!

Toisen eläinlääkärikäynnin kustannukset olivat 578 euroa. Jaskalle jäi taskurahaa 122 euroa, joilla tehtiin lahjoitus Jaskan nimissä eläinsuojelutyölle 3.8.2014. Lahjoitus on meidän puolestamme kiitos Jaskalle annetusta avusta sekä mahdollisuudesta että yhteinen voimannäytös joka todentaa, että tulevaisuus rakennetaan yksi hyvä teko kerrallaan.

Kyllä vain, nyt Jaska Jokunen-Hännikäinen on sirutettu ja tiedot löytyvät turvasirun hakukannasta. Mikäli Jaska päättäisi lähteä uudelleen maailmalle, löytyy tie kotiin huomattavasti helpommin.

Pieni koirani, sydämenlyönnit jaloissani. (Edith Wharton)

Ennen toista eläinlääkärioperaatiota oli Jaskalle löytynyt sopiva koti. Iäkäs ja elämää nähnyt sekä karvaallakin tapaa kokenut Jaska pääsi eläinrakkaaseen ja kokemusta omaavaan eläkeläiskotiin viettämään rauhallista eloa kodin silmäteränä. Jaskalla on oma pieni aidattu piha sekä koko naapurusto valjastettuna lisäulkoilutus- ja hoitoavuksi tarpeen tullen. Tietenkin myös sijaiskoti on jatkossa touhuissa mukana! Jaska sai eräältä tärkeimmistä kummitädeistä lahjaksi uudet valjaat sekä hihnan. Jaska myös ”kesäkynittiin” lyhyeen turkkiin.

Ja sitten koitti jälleen se päivä. Jaska lähti maailmalle 2.8.2014. Aluksi mukamas päivähoitoon ja vähitellen tottumaan uuteen kotiin, mutta mitäpä turhia. Jaska oli kotonaan heti ensi vierailulla. Jaska istahtikin keskelle huonetta eikä liikahtanutkaan peräämme. Aivan kuin se olisi vanhana ja viisaana todennut meille, ”menkäähän nyt, täällä on hyvä olla, ei hätää”. 

Jaska Jokunen-Hännikäinen kotonaan

Koulutettu tai ei

se tulee aina olemaan

varsin omanlaisensa koira

Carol Lea Benjamin