Emo Tuisku päiväunikippuralla
Tuiskun lempipuuhaa on katsella ikkunoista ulkona käyvää
lumimyräkkää. Ja molempien yhteisharrastus on odottaa reippaasti istuen
ruokakuppeja.
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Joulua odotellessa
perjantai 7. joulukuuta 2012
... tapahtunut tähän mennessä
Googlesta on onneksi hyvä apu, kun noviisina yrittää määrittää kissan sukupuolta... Vilinän veikkaus kallistuu tyttöön ja käytökseltäänkin neiti on hyvätapainen eikä turhan roisi ollakseen pentu. Muutamassa viikossa Vilinä löysi ehdottomaksi lempipaikakseen eteisen kenkähyllyn ja niiden järjestelyn. Hetken päästä Vilinä järjesteli jo takkeja ja vietti aikaa naulakossa yläilmoissa. Onneksi moinen villitys on jo unohtunut, mutta kengät ovat edelleen mukava harrastus sekä toisinaan eteisen matot kaipaavat uutta järjestelyä.
Vilinä on kasvanut kuukaudessa niin paljon, ettei se mahdu enää sohvan alle nukkumaan, kuten ensimmäisinä päivinä. Emo ja pentu viettävät päivässä monta yhteistä leikkihetkeä kiusaten vuoronperään toisiaan. Riehuntaleikkien jälkeen Vilinä rauhoittuu ja tulee usein sohvalle nukkumaan kylkikyljessä ihmisen kanssa.
Tuiskusta on tullut rohkea kissa, joka tulee tervehtimään heti aamusta ja työpäivän jälkeen kun ulko-ovi käy. Perimmäinen ajatus taitaa kuitenkin olla ruoka. Molemmat kisut ovat kovin persoja ruoan perään, joten aina on hyvä syy juosta perässä keittiöön ja kyhnätä hieman jalkoja :) Koirien kasvatusmetodit ovat päteneet myös näihin kissoihin ja molemmat osaavat jo nätisti istua ja odottaa ruokakuppia. Tuiskusta tulee hyvin puhelias kun on ruoasta kyse, Vilinä vain kiertelee ja odottaa malttamattomana.
Tuisku on toiminut mallikkaasti emon roolissa ja huolehtii pennustaan, mutta luottaa jo hyvin ihmisiin ja siihen, että Vilinä pärjää leikeissään itsekin. Muutaman kerran päivässä emo naukuu pennulleen ja komentaa luokseen, muutoin Vilinä saa mennä seikkailuissaan itse ja emo vain seurailee jostain hieman kauempaa.
Vilinä on kasvanut kuukaudessa niin paljon, ettei se mahdu enää sohvan alle nukkumaan, kuten ensimmäisinä päivinä. Emo ja pentu viettävät päivässä monta yhteistä leikkihetkeä kiusaten vuoronperään toisiaan. Riehuntaleikkien jälkeen Vilinä rauhoittuu ja tulee usein sohvalle nukkumaan kylkikyljessä ihmisen kanssa.
Tuiskusta on tullut rohkea kissa, joka tulee tervehtimään heti aamusta ja työpäivän jälkeen kun ulko-ovi käy. Perimmäinen ajatus taitaa kuitenkin olla ruoka. Molemmat kisut ovat kovin persoja ruoan perään, joten aina on hyvä syy juosta perässä keittiöön ja kyhnätä hieman jalkoja :) Koirien kasvatusmetodit ovat päteneet myös näihin kissoihin ja molemmat osaavat jo nätisti istua ja odottaa ruokakuppia. Tuiskusta tulee hyvin puhelias kun on ruoasta kyse, Vilinä vain kiertelee ja odottaa malttamattomana.
Tuisku on toiminut mallikkaasti emon roolissa ja huolehtii pennustaan, mutta luottaa jo hyvin ihmisiin ja siihen, että Vilinä pärjää leikeissään itsekin. Muutaman kerran päivässä emo naukuu pennulleen ja komentaa luokseen, muutoin Vilinä saa mennä seikkailuissaan itse ja emo vain seurailee jostain hieman kauempaa.
Mistä kaikki alkoi...
Tiistaina 6.11. puhelin soi kesken työpäivän ja puhelimessa tiedusteltiin mahdollisuutta antaa juuri Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen (PHESY) löytöeläintalolle tulleille emokissalle ja noin parin kuukauden ikäiselle pennulle sijaiskoti. Olin jo aiemmin syksyllä ilmoittanut tietomme yhdistykselle, mikäli olisi tarvetta sijaiskodille niin kissoille tai koirillekin. Meille on kertynyt erilaista kokemusta erityisesti koirien parista, minulla myös lintujen kasvatuksesta, akvaariosta sekä lähes kymmenen vuotta sitten kahden kissanpennun sijaiskodistamisesta. Syksyllä kodittomia kissoja sekä kissanpentuja siunaantuu löytäeläintalolle runsaasti ja nyt meillä oli mahdollisuus auttaa antamalla koti vielä kasvavalle pennulle ja emolle - eikun hakemaan pallerot kotiin samana päivänä töiden jälkeen :)
Emokissa Tuisku on nuori ja pentu Vilinä arvioilta noin kahden kuukauden ikäinen saapuessa kotiimme. Molemmat väritykseltään mustavalkoisia ja löytäeläintalon hoitajien kertomuksen mukaan kilttejä ja kesyjä tapauksia verrattuna moneen muuhun kissaan talolla. Matkaan me saimme sijaiskodeille kuuluvat edut: kissanhiekkalaatikon ja hiekat, ruokaa riittävästi ainakin kuukaudeksi sekä jo aloitetun matokuurin jatko-ohjeet.
Kisut katselivat puolen tunnin ajan kotimme elämää kuljetuslaatikosta tutustuen hajuihin ja ääniin ennen kuin ne pääsivät tutustumaan paikkoihin. Vilinä oli alusta alkaen pentumaisen rohkea ja suuntasi seikkailuihin, emo Tuisku katseli hieman pidempään, mutta rohkaistui pian tutkimaan ympäristöä. Kissat löysivät itselleen mukavan paikan varahuoneen sängyn alta ja sieltä oli turvallista tutustua ympäristöön vähitellen omaan tahtiin. Ruoka ei heti maistunut Tuiskulle, mutta Vilinä söi reippaasti kiinteää ruokaa jo saapuessaan emon maidon lisäksi.
Seuraavana päivänä PHESY:n edustaja kävi vielä tutustumassa kotiimme, sillä sijaiskotitehtävä oli tullut niin yllättäen, ettei yhdistyksen edustaja ollut vielä ehtinyt tarkastaa kotimme soveltuvuutta kissoille. Tärkein asia oli lasitettu parveke, ettei kissat pääse putoamaan parvekkeelta, vaikka talvisaikaan ei sinne mitään asiaa olekaan.
Molemmat kissat suostuivat rapsutteluihin jo ensimmäisenä päivänä vaikka noin ensimmäisen viikon ajan turvallisin paikka oli sängynalusta unien ajan. Matokuurin antaminen onnistui molemmalle kissalle ja kaikenlainen käsittely on sujunut ongelmitta.
Emokissa Tuisku on nuori ja pentu Vilinä arvioilta noin kahden kuukauden ikäinen saapuessa kotiimme. Molemmat väritykseltään mustavalkoisia ja löytäeläintalon hoitajien kertomuksen mukaan kilttejä ja kesyjä tapauksia verrattuna moneen muuhun kissaan talolla. Matkaan me saimme sijaiskodeille kuuluvat edut: kissanhiekkalaatikon ja hiekat, ruokaa riittävästi ainakin kuukaudeksi sekä jo aloitetun matokuurin jatko-ohjeet.
Kisut katselivat puolen tunnin ajan kotimme elämää kuljetuslaatikosta tutustuen hajuihin ja ääniin ennen kuin ne pääsivät tutustumaan paikkoihin. Vilinä oli alusta alkaen pentumaisen rohkea ja suuntasi seikkailuihin, emo Tuisku katseli hieman pidempään, mutta rohkaistui pian tutkimaan ympäristöä. Kissat löysivät itselleen mukavan paikan varahuoneen sängyn alta ja sieltä oli turvallista tutustua ympäristöön vähitellen omaan tahtiin. Ruoka ei heti maistunut Tuiskulle, mutta Vilinä söi reippaasti kiinteää ruokaa jo saapuessaan emon maidon lisäksi.
Seuraavana päivänä PHESY:n edustaja kävi vielä tutustumassa kotiimme, sillä sijaiskotitehtävä oli tullut niin yllättäen, ettei yhdistyksen edustaja ollut vielä ehtinyt tarkastaa kotimme soveltuvuutta kissoille. Tärkein asia oli lasitettu parveke, ettei kissat pääse putoamaan parvekkeelta, vaikka talvisaikaan ei sinne mitään asiaa olekaan.
Molemmat kissat suostuivat rapsutteluihin jo ensimmäisenä päivänä vaikka noin ensimmäisen viikon ajan turvallisin paikka oli sängynalusta unien ajan. Matokuurin antaminen onnistui molemmalle kissalle ja kaikenlainen käsittely on sujunut ongelmitta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)