9.4. meille tuli melkoisen yllättäen uusi asukki: Papu-koira. Papu oli luovutettu edellisenä iltana Phesylle. Saimme tietoomme, että talolle oli saapunut pienenpieni ja pelokas koira, joka murisi ja puri kaikkia jotka lähestyivät sen häkkiä. Ja todentotta, talolla häkin perimmäisestä nurkasta näkyi pieni karvakasa, joka murisi ja purisi kaikille sekä moneen suuntaan liikkuvat korvat. Menin varovasti ja mahdollisimman matalana sisälle häkkiin, enkä ottanut koiraan katsekontaktia vaan istuuduin lattialle oven sisäpuolelle. Papu painautui entistä tiukemmin kiinni nurkkaukseen ja säesti toimintaa murinalla. Vietimme aikaa yhdessä häkissä kuunnellen muiden isojen koirien haukuntaa ja meteliä, kieltämättä korvia särki eikä tunnelma lattian tasossa ollut kovinkaan mukava kokemus. Nuoleskelin samalla huuleni kuivaksi rauhoittavana eleenä.
Kun Papu hieman rauhoittui ja rentoutui, otin takin päältäni ja ojensin sen lähemmäksi koiraa haisteltavaksi. Papu kiinnostui takista ja haisteli, mutta murina palasi uudelleen ja uudelleen. Päätin siirtyä hitaasti toiseen peränurkkaan Papun kaveriksi, edelleen juurikaan katselematta koiraa. Vietimme taasen tovin uudella etäisyydellä toisistamme siten, että koira ei joutunut pakenemaan tai hyökkäämään minun toimien takia.
Vaikutti siltä, että Papua oli turha yrittää koskettaa häkissä, joten aloin vähitellen tehdä lähtöä häkistä. Siirryin rauhassa ja varovasti ovelle, keräsin takkini ja aukaisin häkin oven. Samalla huomasin, että Papu irrottautui nurkasta ja lähti perääni. Jäin ovelle kyykkyyn ja kyllä, Papu tuli perässäni ovelle ja luokseni sekä antoi koskettaa ja ottaa pannasta kiinni. Nappasin samantien hihnan ja koira lenkille ahdistavasta häkistä.
Ahdistus jäi häkkiin ja ulkona Papu oli aivan toinen koira, täysin normaali pentu. Ikää Papulla on pian 7 kuukautta, rotuina jackrussel ja tiibetinspanieli. Teimme pienen lenkin ja nappasin suorilta mukaan Hilun, sillä Papu käyttäytyi normaalisti eikä suhtautunut enää asioihin aggressiivisesti. Ja lenkki sujui hyvin, Hilu vierasti enemmän uutta koiraa, kuten aina :D Pidempi ahdistuminen häkissä ei tekisi nuorelle koiralle hyvää ja yhdistyksen kanssa sovittiin Papun siirtymisestä meille sijaiskotiin.
Papu paljastui kotioloissa mitä mainioimmaksi nuoreksi koiranaluksi. Ei mahdoton tapaus, vaan koulutettavissa oleva yksilö. Aiemmassa kodissa Papu oli purrut lasta sekä mukana oli muitakin käytöshaasteita. Pienet lapset ja vieraat asiat saivat Papun murisemaan sekä ajoittain haukkumaan, mutta Papu kuunteli ja totteli todella hyvin käskyjä ja ohjeita, eli kyseessä oli kehityskelpoinen koiruus. Papulla kävi tutustujia sekä uusi koti löytyi melko pian ja Papu muutti omaan kotiinsa pääsiäisenä 2014.
Ajatusteni vartijat
Ihminen tarvitsee koiran, joka on kuin ihmisen mieli, joka ymmärtää sanoitta, joka lukee ajatukset, joka on kotona eikä karkaa.
Koira ansaitsee ihmisen, jolla on vähän koiran mieli, joka ymmärtää sanoitta, joka lukee ajatukset, joka on kotona eikä karkaa.
Tarvitsen koirani mielen unohtaakseni pahat, muistaakseni hyvät, pysyäkseni uteliaana, oppiakseni olemaan koirani paras ystävä.
Sinäkin tarvitset koiran tervehtiäksesi tuttusi tunnin eron jälkeenkuin olisitte kumpikin valovuoden myöhässä kierrettyänne maailman.
Tarvitsen minäkin koiran, joka tuhansia vuosia on ollut ihmisen lähellä, muuttunut itsekin moneksi, nähnyt ihmisensä viat luikkimatta silti tiehensä.
Mihin minä koiriani tarvitsen? En vartioimaan rikkauksia, en pelottelemaan rosvoja vaan paimentamaan ajatuksiani, jotka nukkuvat koiranunta ahomansikkaisella niityllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti