keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Nappe-koiran kesälook

Kevät ja ovilla kolkutteleva kesä tuovat näköjään mukana uusia haasteita - ihan itse kyllä tarjouduin pestiin :D Nimittäin löytäeläintalolla tai itseasiassa sijaiskodissa asusteleva Nappe-koira oli kevätkuurausta vailla. Onhan turkkien pesu ja kotileikkely tuttua jo vuosien varrelta havaneesien parista, joten kokeilimme sitten, miten kävisi Napen turkille käsittelyssäni.


 Nappe ennen leikkausta ja pesua

Nappe leikkauksen ja pesun jälkeen


















  
Selvittiin hengissä ja turkki lyheni, joten tavoite saavutettu! Muutama tunti vierähti karvojen leikkaamisessa, turkki oli yllättävän takkuuntunut juuresta ja melkein trimmerikin ilmoitti, ettei tästä mitään tule. Jalat ja vatsa antoivat oman haasteensa, kun Nappe ei halunnut käydä vieraassa paikassa makuulle ja kyljelleen, joten jalat ja vatsa oli operoitava erikoisissa asennoissa koiran seisoessa. Pesu olikin sitten nopeampaan kun turkki jouduttiin leikkaamaan kovin lyhyeksi. Ja sitten Napelle vain paljon onnea eläinlääkärikäyntiin sekä uuden kotin etsintään!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Mr. Bean, tuttavallisemmin Papu


9.4. meille tuli melkoisen yllättäen uusi asukki: Papu-koira. Papu oli luovutettu edellisenä iltana Phesylle. Saimme tietoomme, että talolle oli saapunut pienenpieni ja pelokas koira, joka murisi ja puri kaikkia jotka lähestyivät sen häkkiä. Ja todentotta, talolla häkin perimmäisestä nurkasta näkyi pieni karvakasa, joka murisi ja purisi kaikille sekä moneen suuntaan liikkuvat korvat. Menin varovasti ja mahdollisimman matalana sisälle häkkiin, enkä ottanut koiraan katsekontaktia vaan istuuduin lattialle oven sisäpuolelle. Papu painautui entistä tiukemmin kiinni nurkkaukseen ja säesti toimintaa murinalla. Vietimme aikaa yhdessä häkissä kuunnellen muiden isojen koirien haukuntaa ja meteliä, kieltämättä korvia särki eikä tunnelma lattian tasossa ollut kovinkaan mukava kokemus. Nuoleskelin samalla huuleni kuivaksi rauhoittavana eleenä. 

Kun Papu hieman rauhoittui ja rentoutui, otin takin päältäni ja ojensin sen lähemmäksi koiraa haisteltavaksi. Papu kiinnostui takista ja haisteli, mutta murina palasi uudelleen ja uudelleen. Päätin siirtyä hitaasti toiseen peränurkkaan Papun kaveriksi, edelleen juurikaan katselematta koiraa. Vietimme taasen tovin uudella etäisyydellä toisistamme siten, että koira ei joutunut pakenemaan tai hyökkäämään minun toimien takia.


Vaikutti siltä, että Papua oli turha yrittää koskettaa häkissä, joten aloin vähitellen tehdä lähtöä häkistä. Siirryin rauhassa ja varovasti ovelle, keräsin takkini ja aukaisin häkin oven. Samalla huomasin, että Papu irrottautui nurkasta ja lähti perääni. Jäin ovelle kyykkyyn ja kyllä, Papu tuli perässäni ovelle ja luokseni sekä antoi koskettaa ja ottaa pannasta kiinni. Nappasin samantien hihnan ja koira lenkille ahdistavasta häkistä. 

Ahdistus jäi häkkiin ja ulkona Papu oli aivan toinen koira, täysin normaali pentu. Ikää Papulla on pian 7 kuukautta, rotuina jackrussel ja tiibetinspanieli. Teimme pienen lenkin ja nappasin suorilta mukaan Hilun, sillä Papu käyttäytyi normaalisti eikä suhtautunut enää asioihin aggressiivisesti. Ja lenkki sujui hyvin, Hilu vierasti enemmän uutta koiraa, kuten aina :D Pidempi ahdistuminen häkissä ei tekisi nuorelle koiralle hyvää ja yhdistyksen kanssa sovittiin Papun siirtymisestä meille sijaiskotiin.


Papu paljastui kotioloissa mitä mainioimmaksi nuoreksi koiranaluksi. Ei mahdoton tapaus, vaan koulutettavissa oleva yksilö. Aiemmassa kodissa Papu oli purrut lasta sekä mukana oli muitakin käytöshaasteita. Pienet lapset ja vieraat asiat saivat Papun murisemaan sekä ajoittain haukkumaan, mutta Papu kuunteli ja totteli todella hyvin käskyjä ja ohjeita, eli kyseessä oli kehityskelpoinen koiruus. Papulla kävi tutustujia sekä uusi koti löytyi melko pian ja Papu muutti omaan kotiinsa pääsiäisenä 2014.

Ajatusteni vartijat 
Ihminen tarvitsee koiran, joka on kuin ihmisen mieli, joka ymmärtää sanoitta, joka lukee ajatukset, joka on kotona eikä karkaa. 
Koira ansaitsee ihmisen, jolla on vähän koiran mieli, joka ymmärtää sanoitta, joka lukee ajatukset, joka on kotona eikä karkaa. 
Tarvitsen koirani mielen unohtaakseni pahat, muistaakseni hyvät, pysyäkseni uteliaana, oppiakseni olemaan koirani paras ystävä. 
Sinäkin tarvitset koiran tervehtiäksesi tuttusi tunnin eron jälkeenkuin olisitte kumpikin valovuoden myöhässä kierrettyänne maailman. 
Tarvitsen minäkin koiran, joka tuhansia vuosia on ollut ihmisen lähellä, muuttunut itsekin moneksi, nähnyt ihmisensä viat luikkimatta silti tiehensä. 
Mihin minä koiriani tarvitsen? En vartioimaan rikkauksia, en pelottelemaan rosvoja vaan paimentamaan ajatuksiani, jotka nukkuvat koiranunta ahomansikkaisella niityllä.


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Mekin halutaan lentämään!



Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Eli unskien vuoro päästä lentämään. Undulaatit ovat taidokkaita lentäjiä ja vapaana lennätys tai iso aviaario on tarpeen. Roomeo ja Juulia eivät ole kesyjä tapauksia, joten häkkiin paluuta täytyy aina hieman juonia etukäteen. Yleensä yksinkertaisinta on laittaa häkin luukku kiinni lennätyksen ajaksi ja kun on aika palata häkkiin, laitetaan tarjolle ruokaherkkuja ja itse jäädään lähistölle rauhassa odottamaan luukun sulkemista lintujen perässä. Tämä taktiikka on toiminut myös Roomeon ja Juulian kohdalla, kyllä nälkä linnunkin häkkiin ajaa, kuten sanonta kuuluu.


Hoitolintuja varten rakennettu lennätyspuu, korkeus noin 220cm. 
Lintuhoidokkien kotiinpaluun jälkeen lintupuu on vailla uutta kotia!
Jos kiinnostuit lintupuusta, ota yhteyttä zebrafinches[at]gmail.com

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Vihdoin vapaana lentelyä!

Noin viikon verran linnut viettivät häkissä tutustuen hoitopaikan ympäristöön turvallisesti häkin pinnojen välistä. Neitokakadut ilmaisivat selvästi jo pian, että olisi mukava päästä lentelemään eikä vain tutkailla ympäröivää uutta paikkaa häkistä. Thelma ja Luis eivät kauaa aikailleet kun häkin luukku aukesi :)


















Kuten kuvista näkyy, eivät lintuset suuremmin vierastaneet edes uutta hoitajaa, vaan pian ne löysivät paikat olkapäältä ja pään päältä. Kädelle tulo on kuitenkin vielä vierasta ja pelottavaa. Helpoimmaksi tavaksi houkutella linnut ns kyytiin paljastui vain siirtyminen toiselle puolelle huonetta, jolloin linnut lehahtivat heti huudellen perään. Hassun hauskoja kavereita siis!


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kevättä hoitokodissa


Roomeo (koboltti koiras, edessä) ja Juulia (vihreä naaras, takana)

Pitkästä aikaa tarjoutui pesti, mutta tällä kertaa hoito- ei sijaiskodille. Vuosien varrella muutama lintunen on ollut luonani hoidossa ja nyt reiluksi kuukaudeksi luoksemme lennähtivät kaksi undulaattia ja kaksi neitokakadua. Lintusilla ei ollut nimiä, joten ensitöiksi piti tehdä hieman sukupuolien määritystä sekä valita pariskunnille osuvat nimet. Undulaatit saivat nimikseen klassiset Roomeo ja Juulia sekä neitokakadut Thelma ja Luis.


Thelma (lutino naaras, takana) ja Luis (harmaa koiras, edessä)